Le temps s'est trop vite passé!!

Kirjoitin viime torstaina tän tekstin Cimon Comenius-blogiin ja haluun jakaa sen täälläkin, koska siihen on kaikki tärkeimmät asiat kirjotettu. Haluun myös korostaa, että kaikki tunteet, joita tässä tulen mainitsemaan, on taas voimistunut entisestään ja oon jo ehtinyt itkeä kotiin lähtöä... En tykkää näistä tunteiden ristiriidoista! Toivon, että tää tasapainoittuis kun pääsen Suomeen, mutta pelkään, että kotiin paluu tulee olemaan sopeutumisen suhteen vaikeempaa kun tänne tulo :D tässä kuitenkin mun ajatuksia viime torstailta:

Olen nyt vaihtoni loppusuoralla, enää reilut pari viikkoa jäljellä. Tunteeni vaihdon suhteen ovat heitelleet laidasta laitaan. On tuntunut, että aika matelee ja mikään ei onnistu, mutta on ollut myös hetkiä, joita olisin halunnut pidentää ja jolloin olen ajatellut, etten halua palata Suomeen tylsän suomen kielen pariin.

Vielä pari viikkoa sitten tunteeni kotiinpaluun suhteen olivat hieman ristiriitaiset: ikävä kotiin tuli hetkittäin mieleen ja tuntui, etten oikein ole saanut läheisiä ystäviä korvaamaan hetkellisesti Suomen ystäviä, mutta kuitenkin olin jo sopeutunut Ranskaan, ymmärsin kieltä ja viihdyin perheessäni todella hyvin. Eilen vietettyämme perheenjäsenteni syntymäpäiviä suvun vahvistuksella, huomasin, että tunteeni kotiinpaluun suhteen ovat tällä hetkellä todella ristiriitaiset. Suhteeni perheeseeni, varsinkin host-vanhempiini, on syventynyt ja alamme tuntea toisemme. Sain myös mahdollisuuden tutustua ”host-isoäitiini” neljän päivän ajan perheeni ollessa ulkomailla ja löysin upean isoäidin, jolla on mahtava asenne elämään. Olen siis saanut toisen kodin ja perheen Ranskasta. Tunnen, että olen tänne tervetullut milloin vain ja haluan pitää yhteyttä isäntäperheeseeni jatkossakin. Koska ristiriitaan tarvitaan myös se vastaan oleva tunne, toisaalta haluan jo palata Suomen kuvioihin. Kahden elämän eläminen on todella vaikeaa, ja koska elämäni on nyt enemmän täällä Ranskassa, on viime aikoina yhteyden pitäminen Suomeen jäänyt aina vaan harvemmalle. Kaipaan kuitenkin kovasti omaa kotia, perhettä ja ystäviä, sekä tietysti rakasta ja nyt todistetusti parasta kouluani ja tanssia. Sydämeni on nyt siis jakautunut kahteen maahan ja toinen niistä tulee aina olemaan Ranska.

Olen saanut täältä valtavasti uusia kokemuksia ja paljon ihania muistoja. Kun nyt miettii, kaikki huonot hetket jäävät jonnekin nurkkaan ja muistan vain tasaisen hyvän, oikeastaan mahtavan ja ainutlaatuisen ajan elämästäni. Olen nähnyt Ranskan lisäksi Belgiaa ja Hollantia, käynyt Pariisissa sateella, ollut Comeniuksen tulovalmennuksessa Toursissa, kävellyt ihanan Lillen katuja huokaillen, tuskaillut koulussa ja pikkuhiljaa oppinut sen tavoille. Olen oppinut tuntemaan Armentièresiä ja Lilleä ja pohjois-Ranskan tärkeimpiä tapoja ja perinteitä. Olen jutellut perheeni kanssa yömyöhään syvällisiä, syönyt ankkaa ja etanoita, vieraillut perheen ystävillä ja saanut ystäviä varsinkin toisista vaihto-oppilaista ja sitä myötä majapaikkoja ympäri Eurooppaa. Samaan aikaan ranskan kielen taitoni on kehittynyt aivan valtavasti ja oikeastaan se on nyt jo lähes englannin tasolla, tai tällä hetkellä paljon automaattisempi ja helpompi kuin englanti. Alussa keskustelun seuraaminen oli äärettömän vaikeaa, melkein mahdotonta, mutta nyt pysyn oikein hyvin mukana ja voin jopa osallistua siihen. En myöskään alussa ymmärtänyt toisten nuorten puhetta, mutta nyt voin jopa salakuunnella keskusteluja. Myös huomaan, että englannin puhuminen on vaikeutunut ja lisään sinne tänne ranskaksi ilmauksia, koska en enää erota niitä kahta kieltä. Espanjalaista ystävääni lainaten, ennen vaihtoa osasin puhua ranskaa, mutta nyt olen oppinut ilmaisemaan itseäni.

Niin kuin vaihdossa olleet kaverini varoittelivat, aika kuluu toivottoman nopeasti. Välillä, varsinkin alussa tuntui, että päivät eivät vain vaihdu, mutta nyt toivoisin, että saisin ainakin kuukauden lisää toteuttaakseni kaikki suunnitelmat, joita tulee aina vaan lisää. Haluaisin nähdä ystäviäni mahdollisimman paljon ja tutustua heihin entistä paremmin, vaikka tiedän, että niin tehdessäni vain vaikeutan lähtöäni. Haluaisin myös tavata perheen lähimmät sukulaiset lounaan merkeissä vielä ennen lähtöäni ja tietysti viettää aikaa perheeni kanssa. Samalla täytyisi ottaa itseä niskasta kiinni Suomen kouluhommien kanssa, että saa ne ajallaan tehtyä, ja myös muistaa Ranskan koulu. Ei saa tietenkään unohtaa nauttia viimeisistä hetkistäni Ranskassa, vaikka voin kyllä vannoa, että palaan tänne, eli ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi tämä ei jää.

Nyt siis vaan suunnitelmat toteutukseen ja elämästä nauttimaan, jotta Suomeen palatessa ei jäisi toteutumattomat suunnitelmat harmittamaan. Kohta nähdään, rasvaton maito ja ruisleipä!

Onnekseni voin sanoa, että ihana host-äitini kutsui illalliselle mun viimeisen illan kunniaks sen äidin, siskon, sen pojan ja sen miehen, eli saman porukan, jolla ollaan jo useammin nähty. Oon tosi ilonen, että pääsen jakamaan mun viimeisen illan niiden ihmisten kanssa! 

Vous êtes les top moumoutes <3

Sitten ihan pieni miinus tähän kaikkeen on se, että oon taas kipee, mut toivon, että en vietä myös kahta viimestä viikkoo kipeenä niin kun ne kaks ensimmäistä... Koulussa opettajat pistää pistareita toisen perään, mutta koitan nyt olla liikaa niitä stressaamatta ja nautin hyvistä hetkistä ja näistä ihmisistä vielä kun voin. Keskiviikkona mennään tyttöjen kanssa joulumarkkinoille Lilleen ja en kyllä malta oottaa <3 Ja perjantaina jos suunnitelmat toteutuu, olis luvassa jotain läksiäisten tapaista mulle ja slovakialaisille. Tosi yoloo.

Hyvää yötä ja pukeutukaa lämpimästi siellä Suomessa <3

Et pour les francais et bien sür les gens avec qui je parle francais, je vous ferai une traduction en francais dès que j'ai le temps de le faire ;)

La pluie, tu n'es pas mon amie...

Mistä ihmeestä tätä vettä voi riittää? Mietin vaan. Musta tuntuu et viimeset kaks viikkoo täällä on vaan satanu ja ollu kylmä... Loman lopun vietin kuitenkin suurimmaks osaks muualla kun Ranskassa: perjantaina käytiin Andrean perheen kanssa niiden ystävien luona lounaalla Belgiassa ja lauantaina käytiin Andrean, sen host-äidin ja host-veljen kanssa Hollannissa tutustumassa Avans-korkeakouluun, kun se sen veli aikoo ehkä hakea sinne. Ensimmäinen moderni koulu, sekä ulkoisesti että ajatusmaailmaltaan, jossa kävin kahteen kuukauteen ja myös ensimmäinen koulu kahteen kuukauteen, josta aattelin et joo täällä voisin opiskella itekkin, koska tän hetkinen valtaisa linna ei ihan tuonut samanlaisia fiiliksiä ekana päivänä eikä nyt myöhemminkään :D se koulu vaikutti oikeesti ihan mahtavalta, mutta valitettavasti kaikki ohjelmat tais olla vaan bisnes-juttuja eli ei kyllä mulle... Kouluvierailun jälkeen käytiin myös tutustumassa siihen kaupunkiin, jossa se koulu on, eli Bredaan ja voihan juku rakastuin siihenkin kaupunkiin!

Tää on hollantilainen erikoisuus eli tommoset lämmitetyt luukut, jossa on valmiina kaikkia ruokia esim ranskiksia ja siihen vaan kolikko ja luukku auki ja hyvää ruokahalua :D mielenkiintoista...

Maanantaina olikin sitten taas karu paluu arkeen ja karu olikin. En ollu ihan parhaimmillani ja tuntu et kaikki opettajat vaan vihaa mua tai muuten vaan aattelee et oon ihan pälli. Oli esim hauskaa kun mun ranskan ope kysy multa enkuks, oonko ostanut jonkun kirjan englanninkielisen painoksen, mikä pitää lukee ja vastasin ranskaks että joo ostin ranskaks ja oon jo alottanut ja ehkä sinut yllättäen, ymmärrän mitä luen. En tajuu miks se puhuu mulle enkkua, luuleekohan se oikeesti, etten kahen kuukauden jälkeenkään osaa ranskaa... Enkun tunti oli kans ihan mielenkiintoinen: ollaan tehty kaikenmaailman kuva-analyysejä koko kaks kuukautta (ei vielä kertaakaan mitään kieliopin tapaista...) ja tällä kertaa tehtiin parin kanssa sarjakuva-analyysi, joka piti valmistaa 15 minuutissa luokan edessä esitettäväksi. No, tietenkin, koska oon päässyt opettajan silmätikuks, päästiin mun parin kanssa ensimmäisiks ja sain improvisoida sitten jonkun tyylikkään loppuoivalluksen annettua kaavaa noudattaen tietysti. Jossain vaiheessa kun tuli toisten vuoro, se opettaja muisti että ainiin näitähän täytyy nöyryyttää ja mikä sen parempaa kun vertais-nöyryyttäminen! Eli se siis valitsi aina jonkun taululle kirjottamaan muiden ääntämisvirheet ja esityksen jälkeen sen piti kertoa, miten ne sanat sanottiin väärin ja miten ne oikeesti pitäis sanoa. Kun kaikki perustuu virheisiin.

Koko päivän olin ihan pihalla ja huonovointinen ja illalla nous kuumekin, joten koulukielto tuli. Tiistai oli siis kotipäivä, ja koska oli parempi olo, tein vähän Suomen matikkaa, joka aiheuttikin kauheen päänsäryn muutamaks tunniks ja kaivauduin peiton alle horrokseen. Mulla taitaa olla joku kouluallergia XD Ehin myös puhua Linan kanssa kahen tunnin Skype-puhelun ja Ellankin kanssa tunnin, eli ihan hyvä saldo yhelle päivälle :D

Ostettiin eilen liput Pariisiin taitoluistelun gp-kisojen loppugaalaan!! Mennään mun host-äidin ja -siskon kanssa junalla ens sunnuntaina ja oon ihan innoissani heheee :P joululahja siis lunastettu, kiitos äiti <3

Perjantaina me vaihtarit lähetään koulun abien kanssa Pariisiin. Kun sain kuulla siitä olin silleen jeah Pariisi ihanaa ja ei haittaa vaikka ei oo vapaa-aikaa ja käydään museoissa.
Sit sain kuulla et lähetään viideltä aamulla. No joo okei nukun bussissa.
Sit tänään sain ohjelman ja mulle selvis että kiivetään jollekin vuorelle. No okei otan lämmintä vaatetta.
Sit katsoin säätä, enkä yllättynyt, että tietenkin luvataan sadetta. Joo.

Eihän siinä, ainakin tulee ikimuistoinen reissu :)))))

Tsemppiä Suomeen kolmosjakson alkuun, olkaa ahkeria ja hei kohta nähdään!!

ps. Tänään oli ruuaksi juusto fondueta nammmmm <3

Les vacances

Heipä hei ja hellät tunteet. Loman toinen viikko on nyt lopuillaan ja täytyy kyllä sanoa vielä niille, jotka ei mua sen vertaa tunne, että tietää, että loma ei vain yksinkertaisesti oo tarkotettu mulle. Tylsistyn liian helposti, kun en osaa vaan olla ja rentoutua :D Lomalla oon tehnyt paljon juttuja, mutta kuitenkin on ollut tylsiä hetkiä, jotka oon sitten täyttänyt ihanilla ystävilläni, läksyillä. Tai sitten ehkä vähän ihanemmilla eli Suomen ystävillä <3 En nyt niistä läksyistä enää jaksa jauhaa, pääasia on että sain ne tehtyä! Ranskan koulun läksyt siis, Suomen hommat odottelee edelleen hehe...

Kerrotaanpas nyt kuitenkin niistä aktiviteeteista, ne on ehkä kiinnostavampia kun mun angsti. Oikeestaan paljon kiinnostavampia. Keskiviikkona oltiin vaihtareiden ja muutaman ranskalaisen kanssa Lillessä oikeestaan koko päivä. Etsittiin syötävää ja mentiin Euralillen ulkopuolelle nauttimaan hyvästä ilmasta. Sit kierreltiin kaupoissa, käytiin Lillen siinä ostoskadulla ja mun suosikissa, vanhassa kaupungissa. 

Perjantaina olin meidän luokkalaisen luona niitten kaveriporukan kanssa viettämässä iltapäivää ja tässä tulos:

Sunnuntai-aamuna mun perhe lähti Marokkoon ja sain lapsenvahdiksi perheen äidin äidin, eli mun host-mummon. Oon tosi ilonen, että pääsin tutustumaan siihen ihanaan ihmiseen, ihan mahtava tyyppi! Puhuttiin paljon ja ihan kaikesta, tehtiin hyvää ruokaa ja se neuvo mulle helppoja ruokia (joo musta on tullut ihan keittiöhullu täällä ja tästä blogistakin tulee kohta joku ruokablogi XD), tehtiin myös omenapiirakkareseptien vaihtokauppa, käytiin kolmen tunnin shoppailureissulla, jolta löysin minkäs muunkaan kun aiheeseen liittyvän keittokirjan (siinä kaikki reseptit maksaa max 5€ ja ei hitsi ootan et pääsen kotona taas kokkailemaan!), ja tietty katsottiin tai no ainakin pidettiin telkkaria koko ajan auki kuten mummon kuuluu. Aamuisin oon myös käynyt kuntosalilla ja yhtenä aamuna kävin ihanalla venyttelytunnilla ja huomas kyllä, että on tullut käytettyä enemmän aikaa koneen äärellä ja vähemmän tanssissa kun Suomessa, koska sen verran niska huus niissä venytyksissä... Mut parasta käydä aamujumpassa!

Roulé de jambon aux poireaux vaihe vaiheelta, kokeilkaa kotona!

La tarte fin aux pommes à la Mado

Je suis très contente de t'avoir eu comme ma baby-sitter! :)

Vielä muutama päivä lomaa ja sit taas arkeen kiinni! Mulla on enää 29 päivää jäljellä herranen aika... Se tarkottaa, että jäljellä on:

• Neljä päivää koulua ja sitten Pariisiin koulun abien kanssa päiväretkelle!! Pariiiiis <3
• Kauan odottamani suomalaiset tulee tänne viihdyttämään mua :)) toivottavasti Saint-Jude järjestää niille jotain ohjelmaa, koska itse edelleen odottelen vaihtareille edes pientä vapaa-ajan aktiviteettia tai jotain ohjelmaa...
• Sen jälkeen kaksi viikkoa koulua
• Yhteensä kolme viikonloppua, jos tätä ei lasketa
• Toivottavasti vielä paljon uusia kokemuksia ja tarinoita kerrottavaksi!

Nyt pitää nauttia kerran kun täällä ollaan eikös se niin ole! Palaamisiin ja hei jos tulee tylsä hetki niin mulle saa kirjottaa kirjeen tai lähettää hauskan kortin :)))