tiistai 19. marraskuuta 2013

Le temps s'est trop vite passé!!

Kirjoitin viime torstaina tän tekstin Cimon Comenius-blogiin ja haluun jakaa sen täälläkin, koska siihen on kaikki tärkeimmät asiat kirjotettu. Haluun myös korostaa, että kaikki tunteet, joita tässä tulen mainitsemaan, on taas voimistunut entisestään ja oon jo ehtinyt itkeä kotiin lähtöä... En tykkää näistä tunteiden ristiriidoista! Toivon, että tää tasapainoittuis kun pääsen Suomeen, mutta pelkään, että kotiin paluu tulee olemaan sopeutumisen suhteen vaikeempaa kun tänne tulo :D tässä kuitenkin mun ajatuksia viime torstailta:



Olen nyt vaihtoni loppusuoralla, enää reilut pari viikkoa jäljellä. Tunteeni vaihdon suhteen ovat heitelleet laidasta laitaan. On tuntunut, että aika matelee ja mikään ei onnistu, mutta on ollut myös hetkiä, joita olisin halunnut pidentää ja jolloin olen ajatellut, etten halua palata Suomeen tylsän suomen kielen pariin.


Vielä pari viikkoa sitten tunteeni kotiinpaluun suhteen olivat hieman ristiriitaiset: ikävä kotiin tuli hetkittäin mieleen ja tuntui, etten oikein ole saanut läheisiä ystäviä korvaamaan hetkellisesti Suomen ystäviä, mutta kuitenkin olin jo sopeutunut Ranskaan, ymmärsin kieltä ja viihdyin perheessäni todella hyvin. Eilen vietettyämme perheenjäsenteni syntymäpäiviä suvun vahvistuksella, huomasin, että tunteeni kotiinpaluun suhteen ovat tällä hetkellä todella ristiriitaiset. Suhteeni perheeseeni, varsinkin host-vanhempiini, on syventynyt ja alamme tuntea toisemme. Sain myös mahdollisuuden tutustua ”host-isoäitiini” neljän päivän ajan perheeni ollessa ulkomailla ja löysin upean isoäidin, jolla on mahtava asenne elämään. Olen siis saanut toisen kodin ja perheen Ranskasta. Tunnen, että olen tänne tervetullut milloin vain ja haluan pitää yhteyttä isäntäperheeseeni jatkossakin. Koska ristiriitaan tarvitaan myös se vastaan oleva tunne, toisaalta haluan jo palata Suomen kuvioihin. Kahden elämän eläminen on todella vaikeaa, ja koska elämäni on nyt enemmän täällä Ranskassa, on viime aikoina yhteyden pitäminen Suomeen jäänyt aina vaan harvemmalle. Kaipaan kuitenkin kovasti omaa kotia, perhettä ja ystäviä, sekä tietysti rakasta ja nyt todistetusti parasta kouluani ja tanssia. Sydämeni on nyt siis jakautunut kahteen maahan ja toinen niistä tulee aina olemaan Ranska.


Olen saanut täältä valtavasti uusia kokemuksia ja paljon ihania muistoja. Kun nyt miettii, kaikki huonot hetket jäävät jonnekin nurkkaan ja muistan vain tasaisen hyvän, oikeastaan mahtavan ja ainutlaatuisen ajan elämästäni. Olen nähnyt Ranskan lisäksi Belgiaa ja Hollantia, käynyt Pariisissa sateella, ollut Comeniuksen tulovalmennuksessa Toursissa, kävellyt ihanan Lillen katuja huokaillen, tuskaillut koulussa ja pikkuhiljaa oppinut sen tavoille. Olen oppinut tuntemaan Armentièresiä ja Lilleä ja pohjois-Ranskan tärkeimpiä tapoja ja perinteitä. Olen jutellut perheeni kanssa yömyöhään syvällisiä, syönyt ankkaa ja etanoita, vieraillut perheen ystävillä ja saanut ystäviä varsinkin toisista vaihto-oppilaista ja sitä myötä majapaikkoja ympäri Eurooppaa. Samaan aikaan ranskan kielen taitoni on kehittynyt aivan valtavasti ja oikeastaan se on nyt jo lähes englannin tasolla, tai tällä hetkellä paljon automaattisempi ja helpompi kuin englanti. Alussa keskustelun seuraaminen oli äärettömän vaikeaa, melkein mahdotonta, mutta nyt pysyn oikein hyvin mukana ja voin jopa osallistua siihen. En myöskään alussa ymmärtänyt toisten nuorten puhetta, mutta nyt voin jopa salakuunnella keskusteluja. Myös huomaan, että englannin puhuminen on vaikeutunut ja lisään sinne tänne ranskaksi ilmauksia, koska en enää erota niitä kahta kieltä. Espanjalaista ystävääni lainaten, ennen vaihtoa osasin puhua ranskaa, mutta nyt olen oppinut ilmaisemaan itseäni.

Niin kuin vaihdossa olleet kaverini varoittelivat, aika kuluu toivottoman nopeasti. Välillä, varsinkin alussa tuntui, että päivät eivät vain vaihdu, mutta nyt toivoisin, että saisin ainakin kuukauden lisää toteuttaakseni kaikki suunnitelmat, joita tulee aina vaan lisää. Haluaisin nähdä ystäviäni mahdollisimman paljon ja tutustua heihin entistä paremmin, vaikka tiedän, että niin tehdessäni vain vaikeutan lähtöäni. Haluaisin myös tavata perheen lähimmät sukulaiset lounaan merkeissä vielä ennen lähtöäni ja tietysti viettää aikaa perheeni kanssa. Samalla täytyisi ottaa itseä niskasta kiinni Suomen kouluhommien kanssa, että saa ne ajallaan tehtyä, ja myös muistaa Ranskan koulu. Ei saa tietenkään unohtaa nauttia viimeisistä hetkistäni Ranskassa, vaikka voin kyllä vannoa, että palaan tänne, eli ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi tämä ei jää.

Nyt siis vaan suunnitelmat toteutukseen ja elämästä nauttimaan, jotta Suomeen palatessa ei jäisi toteutumattomat suunnitelmat harmittamaan. Kohta nähdään, rasvaton maito ja ruisleipä!


Onnekseni voin sanoa, että ihana host-äitini kutsui illalliselle mun viimeisen illan kunniaks sen äidin, siskon, sen pojan ja sen miehen, eli saman porukan, jolla ollaan jo useammin nähty. Oon tosi ilonen, että pääsen jakamaan mun viimeisen illan niiden ihmisten kanssa! 

Vous êtes les top moumoutes <3

Sitten ihan pieni miinus tähän kaikkeen on se, että oon taas kipee, mut toivon, että en vietä myös kahta viimestä viikkoo kipeenä niin kun ne kaks ensimmäistä... Koulussa opettajat pistää pistareita toisen perään, mutta koitan nyt olla liikaa niitä stressaamatta ja nautin hyvistä hetkistä ja näistä ihmisistä vielä kun voin. Keskiviikkona mennään tyttöjen kanssa joulumarkkinoille Lilleen ja en kyllä malta oottaa <3 Ja perjantaina jos suunnitelmat toteutuu, olis luvassa jotain läksiäisten tapaista mulle ja slovakialaisille. Tosi yoloo.

Hyvää yötä ja pukeutukaa lämpimästi siellä Suomessa <3

Et pour les francais et bien sür les gens avec qui je parle francais, je vous ferai une traduction en francais dès que j'ai le temps de le faire ;)

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

La pluie, tu n'es pas mon amie...

Mistä ihmeestä tätä vettä voi riittää? Mietin vaan. Musta tuntuu et viimeset kaks viikkoo täällä on vaan satanu ja ollu kylmä... Loman lopun vietin kuitenkin suurimmaks osaks muualla kun Ranskassa: perjantaina käytiin Andrean perheen kanssa niiden ystävien luona lounaalla Belgiassa ja lauantaina käytiin Andrean, sen host-äidin ja host-veljen kanssa Hollannissa tutustumassa Avans-korkeakouluun, kun se sen veli aikoo ehkä hakea sinne. Ensimmäinen moderni koulu, sekä ulkoisesti että ajatusmaailmaltaan, jossa kävin kahteen kuukauteen ja myös ensimmäinen koulu kahteen kuukauteen, josta aattelin et joo täällä voisin opiskella itekkin, koska tän hetkinen valtaisa linna ei ihan tuonut samanlaisia fiiliksiä ekana päivänä eikä nyt myöhemminkään :D se koulu vaikutti oikeesti ihan mahtavalta, mutta valitettavasti kaikki ohjelmat tais olla vaan bisnes-juttuja eli ei kyllä mulle... Kouluvierailun jälkeen käytiin myös tutustumassa siihen kaupunkiin, jossa se koulu on, eli Bredaan ja voihan juku rakastuin siihenkin kaupunkiin!



Tää on hollantilainen erikoisuus eli tommoset lämmitetyt luukut, jossa on valmiina kaikkia ruokia esim ranskiksia ja siihen vaan kolikko ja luukku auki ja hyvää ruokahalua :D mielenkiintoista...

Maanantaina olikin sitten taas karu paluu arkeen ja karu olikin. En ollu ihan parhaimmillani ja tuntu et kaikki opettajat vaan vihaa mua tai muuten vaan aattelee et oon ihan pälli. Oli esim hauskaa kun mun ranskan ope kysy multa enkuks, oonko ostanut jonkun kirjan englanninkielisen painoksen, mikä pitää lukee ja vastasin ranskaks että joo ostin ranskaks ja oon jo alottanut ja ehkä sinut yllättäen, ymmärrän mitä luen. En tajuu miks se puhuu mulle enkkua, luuleekohan se oikeesti, etten kahen kuukauden jälkeenkään osaa ranskaa... Enkun tunti oli kans ihan mielenkiintoinen: ollaan tehty kaikenmaailman kuva-analyysejä koko kaks kuukautta (ei vielä kertaakaan mitään kieliopin tapaista...) ja tällä kertaa tehtiin parin kanssa sarjakuva-analyysi, joka piti valmistaa 15 minuutissa luokan edessä esitettäväksi. No, tietenkin, koska oon päässyt opettajan silmätikuks, päästiin mun parin kanssa ensimmäisiks ja sain improvisoida sitten jonkun tyylikkään loppuoivalluksen annettua kaavaa noudattaen tietysti. Jossain vaiheessa kun tuli toisten vuoro, se opettaja muisti että ainiin näitähän täytyy nöyryyttää ja mikä sen parempaa kun vertais-nöyryyttäminen! Eli se siis valitsi aina jonkun taululle kirjottamaan muiden ääntämisvirheet ja esityksen jälkeen sen piti kertoa, miten ne sanat sanottiin väärin ja miten ne oikeesti pitäis sanoa. Kun kaikki perustuu virheisiin.

Koko päivän olin ihan pihalla ja huonovointinen ja illalla nous kuumekin, joten koulukielto tuli. Tiistai oli siis kotipäivä, ja koska oli parempi olo, tein vähän Suomen matikkaa, joka aiheuttikin kauheen päänsäryn muutamaks tunniks ja kaivauduin peiton alle horrokseen. Mulla taitaa olla joku kouluallergia XD Ehin myös puhua Linan kanssa kahen tunnin Skype-puhelun ja Ellankin kanssa tunnin, eli ihan hyvä saldo yhelle päivälle :D

Ostettiin eilen liput Pariisiin taitoluistelun gp-kisojen loppugaalaan!! Mennään mun host-äidin ja -siskon kanssa junalla ens sunnuntaina ja oon ihan innoissani heheee :P joululahja siis lunastettu, kiitos äiti <3

Perjantaina me vaihtarit lähetään koulun abien kanssa Pariisiin. Kun sain kuulla siitä olin silleen jeah Pariisi ihanaa ja ei haittaa vaikka ei oo vapaa-aikaa ja käydään museoissa.
Sit sain kuulla et lähetään viideltä aamulla. No joo okei nukun bussissa.
Sit tänään sain ohjelman ja mulle selvis että kiivetään jollekin vuorelle. No okei otan lämmintä vaatetta.
Sit katsoin säätä, enkä yllättynyt, että tietenkin luvataan sadetta. Joo.

Eihän siinä, ainakin tulee ikimuistoinen reissu :)))))

Tsemppiä Suomeen kolmosjakson alkuun, olkaa ahkeria ja hei kohta nähdään!!

ps. Tänään oli ruuaksi juusto fondueta nammmmm <3




perjantai 1. marraskuuta 2013

Les vacances

Heipä hei ja hellät tunteet. Loman toinen viikko on nyt lopuillaan ja täytyy kyllä sanoa vielä niille, jotka ei mua sen vertaa tunne, että tietää, että loma ei vain yksinkertaisesti oo tarkotettu mulle. Tylsistyn liian helposti, kun en osaa vaan olla ja rentoutua :D Lomalla oon tehnyt paljon juttuja, mutta kuitenkin on ollut tylsiä hetkiä, jotka oon sitten täyttänyt ihanilla ystävilläni, läksyillä. Tai sitten ehkä vähän ihanemmilla eli Suomen ystävillä <3 En nyt niistä läksyistä enää jaksa jauhaa, pääasia on että sain ne tehtyä! Ranskan koulun läksyt siis, Suomen hommat odottelee edelleen hehe...

Kerrotaanpas nyt kuitenkin niistä aktiviteeteista, ne on ehkä kiinnostavampia kun mun angsti. Oikeestaan paljon kiinnostavampia. Keskiviikkona oltiin vaihtareiden ja muutaman ranskalaisen kanssa Lillessä oikeestaan koko päivä. Etsittiin syötävää ja mentiin Euralillen ulkopuolelle nauttimaan hyvästä ilmasta. Sit kierreltiin kaupoissa, käytiin Lillen siinä ostoskadulla ja mun suosikissa, vanhassa kaupungissa. 





Perjantaina olin meidän luokkalaisen luona niitten kaveriporukan kanssa viettämässä iltapäivää ja tässä tulos:



Sunnuntai-aamuna mun perhe lähti Marokkoon ja sain lapsenvahdiksi perheen äidin äidin, eli mun host-mummon. Oon tosi ilonen, että pääsin tutustumaan siihen ihanaan ihmiseen, ihan mahtava tyyppi! Puhuttiin paljon ja ihan kaikesta, tehtiin hyvää ruokaa ja se neuvo mulle helppoja ruokia (joo musta on tullut ihan keittiöhullu täällä ja tästä blogistakin tulee kohta joku ruokablogi XD), tehtiin myös omenapiirakkareseptien vaihtokauppa, käytiin kolmen tunnin shoppailureissulla, jolta löysin minkäs muunkaan kun aiheeseen liittyvän keittokirjan (siinä kaikki reseptit maksaa max 5€ ja ei hitsi ootan et pääsen kotona taas kokkailemaan!), ja tietty katsottiin tai no ainakin pidettiin telkkaria koko ajan auki kuten mummon kuuluu. Aamuisin oon myös käynyt kuntosalilla ja yhtenä aamuna kävin ihanalla venyttelytunnilla ja huomas kyllä, että on tullut käytettyä enemmän aikaa koneen äärellä ja vähemmän tanssissa kun Suomessa, koska sen verran niska huus niissä venytyksissä... Mut parasta käydä aamujumpassa!


Roulé de jambon aux poireaux vaihe vaiheelta, kokeilkaa kotona!

La tarte fin aux pommes à la Mado
Je suis très contente de t'avoir eu comme ma baby-sitter! :)

Vielä muutama päivä lomaa ja sit taas arkeen kiinni! Mulla on enää 29 päivää jäljellä herranen aika... Se tarkottaa, että jäljellä on:
  • Neljä päivää koulua ja sitten Pariisiin koulun abien kanssa päiväretkelle!! Pariiiiis <3
  • Kauan odottamani suomalaiset tulee tänne viihdyttämään mua :)) toivottavasti Saint-Jude järjestää niille jotain ohjelmaa, koska itse edelleen odottelen vaihtareille edes pientä vapaa-ajan aktiviteettia tai jotain ohjelmaa...
  • Sen jälkeen kaksi viikkoa koulua
  • Yhteensä kolme viikonloppua, jos tätä ei lasketa
  • Toivottavasti vielä paljon uusia kokemuksia ja tarinoita kerrottavaksi!
Nyt pitää nauttia kerran kun täällä ollaan eikös se niin ole! Palaamisiin ja hei jos tulee tylsä hetki niin mulle saa kirjottaa kirjeen tai lähettää hauskan kortin :)))

tiistai 22. lokakuuta 2013

L'Ice-mountain et le volcan

Lomalainen tervehtii Suomea. Täällä alko nyt siis kahden viikon loma. Ihan ei kuitenkaan voi lomailla, koska koulusta annettiin hirvee läjä arvioitavia töitä. Sain kolmannen koulua varten luettavan kirjan, joten tällä hetkellä on meneillään kaks kirjaa englanniks ja yks ranskaks. Lisäks ne on 30, 60 ja 70 vuotta vanhoja, joten ai että tykkään... No eipä auta. Mun host-äiti määräs tytöille kaks tuntia läksyjä joka aamu kymmenestä eteenpäin ja mä liityin seuraan, joten nyt kahen päivän aikana oon saanut jo helpoimmat eli enkun kuva-analyysin ja matikan isoimmat tehtävät tehtyä. Eli saattaa olla, että parhaassa tapauksessa loman lopulla oon saanut kaikki hommat tehtyä ja ehkä jopa jotain Suomen hommiakin. Tällä hetkellä ahistaa, miten ihmeessä kaikki opettajat kuvittelee, että mun pieni pää riittää jakautumaan kaikkeen varsinkin kun vuorokaudessa on vaan 24h ja viikossa seitsemän päivää. Otan vinkkejä vastaan! Matikkaa ehdin alotella viime viikolla ja ranskan kurssia varten oon tehnyt yhen elokuva-arvostelun ja pari tehtävää eli ei hyvin mee.

Le bonjour de Linda la vacanciere. C'est parti pour les deux semaines de vancaces! Malgré ces sont les vacances, en France on ne peut pas seulement paresser car les profs aiment bien donner beaucoup de devoirs pour la rentrée et les seraient noté. J'ai aussi trois livres etrangèr à lire, deux en anglais et un en francais. Mes soeurs d'accueil travaillent deux heures par jour parce qu'elles partent au Maroc la semaine prochaine donc je les joignais et ca va m'aider à finir tous mes devoirs et peut-être même faire quelque chose pour la Finlande aussi. Je suis un peu inquiete de ne pas avoir assez du temps à faire tout le travail donné notamment quand on n'a que 24 heures dans un jour et 7 jours dans une semaine... Tous les conseils sont bienvenues! 

Noh, ei nyt jaksa vaan valittaa koulusta, kun on loma. Oon tehnyt jo vaikka mitä muutakin kun kouluhommia. Lauantaina aloin tylsistyä kotona, joten menin Armentièresiin yksin kun en saanut seuraa kirjaostoksille, mutta Carmen, eli espanjalainen vaihtari liittyikin seuraan ja löysin kengät kolmellakympillä, eli päivä parani huimasti. Ja hei haluuttekos kuulla, missä olin sunnuntaina? Laskettelemassa!! Mentiin mun perheen kanssa Belgiaan Cominesiin, jossa on tommonen sisälaskettelu...ööööö kukkula. En ottanut kameraa mukaan, joten kuvat on kännykällä otettuja.

Mais je ne veut pas seulement me plaindre de l'école comme ces sont les vacances. J'ai fait beaucoup de choses à part des devoirs. Samedi je suis allée à Armentières pour acheter un livre pour l'école et plus tard Carmen m'a rejoint. J'ai fait un bon achat: les chaussures de 30€ seulement! Et vous savez ce qu'on à fait dimanche? Du ski! Nous sommes allés en Belgique à Comines ou il y a une piste du ski intérieure. Je n'ai pas pris mon appareil-photo avec moi donc les photos sont prises avec mon portable.


Tästä näkee tuon rakennelman nimeltä Ice Mountain kotisivut

Tuommoseen hökötykseen astuttiin sisään ihan normivaatteissa toppavermeet laukuissa ja ilman mitään suksia tms paitsi Mathildella on oma lumilauta. Katoin autosta et joo cool tuohan on iso, mutta  sisältä näky ei ollutkaan ihan yhtä valtava, veikkaan että ehkä puolet Laajavuoren korkeudesta.

Nous sommes entrés dans le bâtiment au-dessus comme dans n'importe quel bâtiment sauf que Mathilde avait son snowboard avec elle. À interieur la piste n'étaient pas quand même si grand qu'elle avait l'air en regardant dehors.


Ensin käytiin syömässä ja katseltiin laskettelevia ihmisiä ja sitten ostettiin tunnin liput. Tunnin lippuun päädyttiin kun se oli minimi aika, eikä puolta tuntia voinut olla. Vähän eri kun Suomessa, kun aina ollaan vähintään kolme tuntia, mutta täytyy sanoa, että ei tuolla tuntia kauempaa olis jaksanut olla, kun pari kertaa ehti pujotella ennen jarrutuksia. Sitten vaihdettiin vaatetta, sain lasketteluvaatteet kotoa lainaan, ja etsittiin monot, sukset ja sauvat ja eikun menoksi! Laskettelemassa oli siis mun lisäks Appoline, Mathide ja Pascal.

D'abord on a bien dejeuné au restaurant à côté de la piste en regardant les gens skiant. Nous avons fait du ski pendant une heure avec Appoline, Mathilde et Pascal et j'ai bien aimé même si la piste n'était pas vraiment énorme.


Tuossa lumi ei ihan näyttänyt normaalilta, koska sehän on tietysti keinolunta, mutta lasketellessa se tuntu ihan normaalilta.

Ei päässyt jyrkkyys päätä huimaamaan


Tuli ihan kotoisa olo kun toppatakin alla oli lämmin, mutta pakkanen pisteli poskia ja sormet jääty. Toisaalta oon kuitenkin ihan iloinen näistä 10-15 asteen lämpötiloista hehe... 

Je sentais comme en Finlande quand le froid à piqué les joues mais avec un manteau chaud il faisait pas froid. Mais le froid ne me manque pas donc je suis quand même contente d'être ici avec une température de 10-15 degrés.

Täytyy sanoa, että oon ihan älyttömän iloinen, että mulla on niin hyvä isäntäperhe! Oon sopeutunut hyvin ja mut on otettu tosi hyvin vastaan. Nää käy paljon ulkona ja pääsen näkemään ihmisiä ja uusia paikkoja. Muhun myös luotetaan ja saan käydä kavereitten kanssa kaupungilla tms kun haluan. Kaikilla vaihtareilla täällä ei nimittäin niin ole!

Il faut que je dise que je suis très contente au niveau de la famille d'accueil! Je sens bien adaptée et je suis tellement bien accueillie par ma famille. Ils sortent souvent et ca me permet de rencontre des gens et voir des endroits nouveaux et differents. Ils ont confiance à moi et ils me laissent sortir et ca (et en faite tout ce qu'ils me faisent) j'apprécie beaucoup. Merci donc la famille Leleu!! :)

Sitten eilen käytiin Andrean, Mathilden ja sen kaverin kanssa elokuvissa katsomassa elokuva, jolla on maailman vaikein nimi, täytyy luntata: Eyjafjallajökull. Tällä kertaa yllätyinkin, kun lippu maksoi jopa 11,50€, kun luulin et se on jotain 6,50€ tai jotain sinne päin, mutta oli kyllä hintansa arvoinen, varsinkin kun sali oli melkein tyhjä ja vaihdettiin paikkaa, ettei ykskään ärsyttävä pää ollut eessä. Suosittelen kyllä käydä katsomassa, jos tää sinne Suomeen rantautuu! Danny Boon pääosassa ei vaan yksinkertaisesti voi olla huono elokuva. Tässä tapauksessa eronnut aviopari on menossa tyttönsä häihin ja joutuukin samaan koneeseen, joka joutuu laskeutumaan väärälle kentälle sen tulivuorenpurkauksen takia. Sitten ne jatkaa matkaa kahdestaan ja säätää kaikkee ja joutuu vaikka mihin vaikeuksiin ja ei herranen aika kun nauroin. Oli oikeesti hauskin aikoihin nähty elokuva ja ihan hullu :DD

Quant à hier, Andrea, Mathilde, sa copine et moi, nous sommes allées au cinema pour voir un film avec le nom plus difficil existant: Eyjafjallajökull. Le prix du billet m'a sourpri car il coûtait 11,50€ mais il a valu le coût en paritculière car on a changé nos places dans la salle presque vide pour eviter les tétes devant nous. Je peux vraiment recommander le film! Il me parait que n'importe quel film avec Danny Boon ne peut être mauvais. En ce cas-là il y avait un couple divorcé qui voyage pour la mariage de leur fille sans savoir qu'ils sont dans le même avion. Comme il y a une éruption volcanique en Islande, l'avion doit descendre avant la destination qui veux dire qu'il faut qu'ils continuent leur voyage tout les deux. Ils ont beaucoup de problémes et oh la la c'était trop fou et marrant :DD



Tällasta täällä, työniloa Suomeen ja palataan taas asiaan. À la prochaine!

torstai 17. lokakuuta 2013

Oh la la Paris!

Mulla oli täällä Ranskassa vierailija! Ihan ikioma äiti tuli mua moikkaamaan ja vietettiin kolme päivää Pariisissa. Äiti oli löytänyt Latinalaisesta korttelista ihan huippupaikalla olevan hotellin. Latinalaista korttelia voi kyllä suositella kaikille, koska se on tosi hyvällä paikalla ja on ihan täynnä muuta Pariisia halvempia kahviloita ja ravintoloita ja sieltä me sitten suunnistettiin busseilla, metroilla ja RER-junilla kaikkiin mahollisiin paikkoihin, mihin vaan kolmen päivän aikana ehdittiin. Ja paljoon ehdittiinkin. Tulossa on paljon tarinaa, joten päätin pistää vähän väliotsikoita ja paljon kuvia, että ne joita ei yksityiskohdat kiinnosta, voi sitten katsella vaan kuvia.

Maanantai/Lundi


Äitin kone ja mun juna tuli Charles de Gaullen lentokentälle ja siitä jatkettiin yhdessä hotellia kohti. Hotelli oli semmonen kolme metriä leveä talonkaistale, johon päästiin puhelimessa saaduilla Da Vinci -koodeilla sisälle ja löydettiin avain kassakaapista. Tässä on hissi, johon mahtui pienellä avustuksella äiti ja kolme matkalaukkua. Meitsi meni sitten portaita :D
 

Tupatarkastuksen jälkeen käytiin syömässä ja otettiin suunnaksi Eiffelin torni ja Champs-Elysées. Metro johdatti meidät Seinen rannalle ja siitä lähdettiin sitten kävelemään kuin kunnon turistit konsanaan. Onneks päätettiin heti ekana päivänä mennä sinne, koska ei satanut (ainakaan vielä) ja taivas oli tarpeeks kirkas maisemille. Super!


Siinä se nyt on!

Tällä coolilla lipulla päästiin jonottelujen jälkeen ihan ylös asti.


Ei hullummat maisemat ylimmältä hyllyltä.



Äiti ja tytär tuulessa
Poislähtiessä nähtiin vielä iltavalaistus ja outo taivas taustalla.

Riemukas äiti ja Riemukaari.
Champs-Elyséellä alkoi sataa, mutta ei se paljon haitannut, teki vaan kaduista kivan kimaltavat.

Ylivoimaisesti hienoin turistienhuijauskauppa.

Tiistai/Mardi


Päivä alkoi rauhallisesti ihanan kahvilan yläkerrassa aamupalalla. Siitä alotettiin suunnitelmalla Moulin Rouge, Montparnassen kadut, Sacre Coeur ja Galerie Lafayette.



Vihdoin pääsin ton näkemään!
Eteisessä käytiin pällistelemässä.


Noustiin Montmarten jotain pikkukatua, joka oli täynnä kaikkia härpäkekauppoja ja hyvin saatiin niissä aikaa vierähtämään. Ostettiin samasta herkkukaupasta, mitä hehkutin Toursissa, vähän evästä ja mentiin Sacre Coeurin portaille nautiskelemaan herkuista ja maisemista. Ylhäällä oli myös taitavin katutaitelija, jonka oon ikinä nähny. Se pomputteli ja pyöritti ja tasapainotteli palloa ties missä ja kiipes valotolppaankin samalla. Alas tultiin pienen kierroksen ja taivaallisen ruuan jälkeen pikkukatuja pitkin ja mentiin bussilla Galerie Lafayetteä kohti.


Tuolta noustiin...
... tuota kohti.
Ja tässä näkymät ylempää...
... ja ihan ylhäältä.



Tuo miekkonen oli taitavin katutaiteilija, jonka oon ikinä nähnyt.


Nam. Ja musiikkiakin saatiin ;)


Ylhäällä oli sitten aukio täynnä taiteilijoita, kahvioita, ravintoloita ja ennen kaikkea turisteja. Ranskaa ei paljon kuulunut...




Piti jäädä bussista pois ja ottaa kuva Eiffelin välkkyvistä valoista.

Keskiviikko/Mercredi

Keskiviikon suunnitelma oli seuraava: Luxembourgin puutarha, Louvre ja sitten kotikorttelin kaupat ja illalla katsomaan Joutsenlammen modernia versiota. Tällä kertaa suunnitelmat ei ihan pitänyt paikkaansa. Syötiin aamupala lähikahvilassa ja käytiin ihanassa Luxembourgin puutarhassa. Bussin kanssa tuli kuitenkin pientä ongelmaa ja päädyttiin Centre Pompidoun lähelle. Muutos suunnitelmiin siis. Nähtiin kuitenkin enemmän kun suunniteltiin! Mentiin Les Hallesin eli maanalaisen ostoskeskuksen läpi, käytiin ihanassa Galerie Viviennessä ja poikettiin Louvren pihalla.

Ei ihan sellainen aamupala mihin on tottunut mutta kelpasihan se :P

Tuo on varmasti ihana kesällä <3 ton ympärillä oli hullusti penkkejä ja tilaa ja sieltä löytyy myös esim tenniskenttiä.

Tämä päivätee oli omistettu ystävälleni Linalle ;)

Galerie Vivienne oli vanha kauppakuja sisällä ja voi että siellä oli söpöjä kauppoja.

Jardin des Tuileries

Keskiviikkona Eiffel olikin katkennut tai sitten ne oli vaan nuo matalalla olevat pilvet.

Sade oli koko päivän vähän ikävä kaveri, mutta illalla kun lähdettiin hotellilta esitykseen Casino de Parisia kohti, taivas olikin ihan pilvetön ja yhtäkkiä olikin tosi hyvä ilma, joten esityksen jälkeenkään ei ollut liian kylmä kävellä. Esitys oli tosi hieno sekoitus klassista musiikkia ja katutanssia ja sellaista en oo kyllä aikasemmin nähnyt. Tarina oli sama ja esitys sisälsi tietysti siis myös pienet joutsenet (selällä maaten ja sitten jotain waackingin tapaista) ja fouettet (päällä pyörien). Olin kyllä ihan suu auki koko ajan! Prinssit tanssi lockingia ja poppingia ja joutsenet mm nykäriä ja voguea. Ja tanssijoita oli vaan 11, joten sekin oli ihan eri kuin oikeessa Joutsenlammessa. Jillisti sanoen: pidin, pidin.

Kaiken kaikkiaan oli ihan mahtava reissu, vaikka nopeasti menikin. Oli ihanaa päästä puhumaan suomea ja tietysti nähdä äitiä ja Pariisi. Paljon nähtiin, mutta paljon jäi vielä käymättä, joten I'll be back. Tää oli myös mun vaihdon puoliväli, eli vielä noin kuus viikkoa jäljellä. Alkuvaikeudet on nyt selätetty ja kieli alkaa olla hallussa joten tästä se lysti alkaa! Seuraavat kaks viikkoa on lomaa, joten sitten saa huilata. 


Puss och kram ja tehkää hienoja lumipalloja Suomessa!

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Un tour à Tours

Viime keskiviikkona muodostettiin team Saint-Jude meidän koulun vaihtareitten kanssa ja lähdettiin Toursia kohti. Neljä tuntia, eli kokonainen keskiviikko, koulussa, jonka jälkeen käveltiin Armentièresin juna-asemalle, otettiin juna Lilleen, jossa äkkiä vaihdettiin junaa ja kolmen tunnin päästä saavuttiin Saint-Pierre des Corpsin asemalle. Asemalla meitä oli vastassa Comeniuksen väkeä ja bussi odotti juuri sopivasti. Ajettiin bussilla Toursin ohi maaseudulle ja päädyttiin ihanaan paikkaan nimeltä Le Chateau de Taillé, joka on jonkinlainen vapaa-ajan keskus. Ranskassa niitä on kuulemma sen takia paljon, koska täällä on pitkien koulupäivien vastapainoksi tosi pitkät lomat, joten ihmiset lähettää lapsensa tämmösiin paratiiseihin. 

Mitäs siellä tapahtui? Suurin osa noin 60 hengestä oli espanjalaisia ja italialaisia. Sitten oli meidän kaks slovakialaista, kaks puolalaista, jotka ei puhunut sanaakaan ranskaa ja tosi huonoa enkkua, kolme ruotsalaista ja minä. Ootin ihan hulluna, että pääsen vihdoin puhumaan suomea kasvotusten enkä kameran kautta, mutta Ranskassa tää homma onkin vähän isommalla kuin Suomessa, joten vaihtarit oli jaettu neljään osaan ja muut suomalaiset ei sitten osunut samaan paikkaan. Sen sijaan  löysin länsinaapurini ja koska huonejaot oli vähän monimutkaiset kun oltiin viiden porukka ja isoimmat huoneet oli neljälle, ruotsalaiset tytöt otti mut ystävällisesti huoneeseensa. Puhuttiin englantia, koska ne oli ollut vasta vajaan viikon Ranskassa, mutta hitsi oli vaikeeta! Lisäsin ranskaa sinne tänne ja kaikki kyllä ja kiitos sanoin vahingossa ranskaks ihan huomaamatta :D Yritin myös puhua ruotsia, mutta se kaatu siihen, etten enää muistanut miten sanotaan hyvää yötä, jos nyt helpoin esimerkki otetaan. Ilmeisesti neljä kieltä oli liikaa mun aivoille. Kaikki tunnit tai yleiset jutut oli kuitenkin ranskaksi ja mun host-äidin mukaan niiden kahden ja puolen päivän aikana kehityin tosi paljon, joten oli siitä ainakin jotain hyötyä! Muutenkin siellä oli tosi kivaa, ohjaajat oli älyttömän mukavia ja toisin kun opettajat Ranskassa, helposti lähestyttäviä ja tuttavallisia ja kiinnostuneita nuorista. Puhuttiin mm. mitä kaikkia erilaisia tunteita ollaan tunnettu koko tän vaihdon aikana siitä hetkestä, kun saatiin tietää, että lähdetään vaihtoon, aina tähän päivään asti, mitä ongelmia on ollut tai voi tulla ja miten niihin voi löytää ratkaisun, miten voi ottaa kaiken ilon irti näistä kolmesta kuukaudesta ja vaikka ja mitä muuta hyödyllistä. En tutustunut kauheen läheisesti muihin vaihtareihin, mutta meidän koulun vaihtareitten kanssa sen sijaan oltiin paljon keskenään ja musta tää reissu oli tosi hyvä keino lähentää meitä.

Mercredi derniére nous les cinq etudiantes d'échange nous sommes formées un "Team Saint-Jude" et pris la direction Tours. D'abord nous sommes marchées avec notre prof référé à la gare d'Armentières pour le train jusqu'à Lille. À Lille on avait un changement très vit pour le trajet direct jusqu'à la gare de Saint Pierre des Corps où le bus de Comenius nous a attendu. Notre destination était Le Chateau de Taillé qui est un centre de vacances. En France il y en a beaucoup parce qu'il y a beaucoup de vacances car les journées d'école sont très longues.

Alors, qu'est-ce qu'on a fait pendant les jours? Le plupart de gens étaient espagnols et italiens. Il y avait aussi notre deux slovaques, deux poloneses, trois suedoises et moi toute seule de la Finlande. En tout cas j'ai trouvé mes voisins de l'ouest et je me suis logée avec eux. Avec les suedoises sympas j'ai parlé anglais car les filles n'avaient été en France que depuis une semaine. Ce n'était pas quand même si facile parce que j'ai mélangé anglais et francais. Et le suedois... Vraiment impossible à me souvenir. Tous les atelieres et tout le programme étaient quand même en francais et quand je me suis rentrée, ma mère d'accueil m'a dit que j'ai avancé avec mon francais! J'aimais bien mon sejour là-bas et j'ai passé du bon temps. Les formateurs et formatrices étaient super sympas et facile à parler et j'ai beaucoup parlé avec eux. Dans les atelieres on a parlé entre autre des différents sentiments qu'on a eu, des problémes qu'on a eu ou qu'on peut avoir et comment les resoudre, et comment profiter le mieux les trois mois en France. Je trouve que notre voyage était super et qu'il nous a permit de nous connaitre mieux entre Team Saint-Jude :)


Torstaina meillä oli järjestetty kierron Toursin kaupunkiin. Saatiin valita yks kohde, minne halutaan mennä ja siellä yks "tapaaminen", joita oli esim. joku vanha elokuvateatteri, Loire-joen ympäristössä jotain ja pelikauppa. Me valittiin maison des associations eli paikka, johon erilaiset yhdistykset voi tuoda flyereitään, jotta ihmiset löytäs erilaisiin kulttuuritapahtumiin ja päinvastoin turistit ja muut voi löytää sieltä puuhaa vapaille hetkille. Elettiin toivossa, että katsellaan pari flyeriä viidessä minuutissa ja lähdetään ja saadaan paljon vapaa-aikaa, mutta se nainen innostuikin puhumaan ihan liikaa ja Linda alkoi olla kärsimätön. Lopulta päästiin sieltä ulos ja lähdettiin tutkimaan Vieux Toursia eli Toursin vanhaa kaupunkia, jossa oltiin. Se oli ihana. Ei lisättävää.

Jeudi nous avions un tour à Tours. On pouvait choisir ce qu'on veut découvrir et nous avons choisi le Vieux Tours. Nous sommes aussi nous inscrit pour un rendez-vous et nous avons choisi d'aller à la Maison des assosciations. La femme qui nous a présenté l'association a trop parlé et nous avons commencé d'être impatientes pour pas avoir du temps libre pour découvrir les endroits. Enfin on est sorties et se baladées dans les rues. Tours était super. Rien à ajouter.


 
Meille annettiin tehtäväksi kuvasuunnistusta vanhan kaupungin alueelta. Löydettiin kaikki paikat ja sen jälkeen saatiin sitten tehdä mitä haluttiin. Niinpä käveltiin kaduilla ja tutkittiin paikkoja.   

Bongattiin heti hyvältä paikalta liian herkullinen kauppa, jossa oli onneks liian kallista. Innokas myyjä maistatti meillä hyviä keksejä ja hitsi oisin vaan halunnut ostaa tommosen ylisöpön rasian, mutta nekin oli niin kalliita, että en sitten raaskinut...
 
Les jolies espagnoles qui adorent les photos ;)
Bussin ikkunasta ihailin maisemia ja kuten tästä näkyy, oli oikein kaunista.  
La Loire. Sen ympäristö oli tosi kaunista ja illalla kun tultiin pois Toursista, tuolla oli ihan älyttömän kaunista.
Nämä omenaviljelmät oli linnaa vastapäätä ja meille tarjottiin noita omenoita, jotka oli ihan taivaallisen hyviä! Valitettavasti meillä ei ollut aikaa ostaa niitä, koska perjantaina oli niin kiire, mutta se maku säilyy muistoissa.


Tässä on kaikki Saint-Juden vaihtarit (paitsi minä): Marta ja Carment reunoilla Espanjasta ja keskellä vasemmalta oikeelle Zdenka ja Andrea Slovakiasta.
Marta, Carmen ja minä.

Paluumatkalla popsittiin eväitä ja kaikki teki vähän omia juttuja, koska kaikki oli tosi väsyneitä. Minä jatkoin uskollisesti monikielisellä linjalla: luin englanninkielistä kirjaa, joka pitää lukee täällä ranskan tunnille, kuuntelin suomenkielistä musiikkia ja toisella korvalla kuuntelin ranskankielistä keskustelua. En sitten tiiä miten suuri osa mistäkin meni perille ja mikä ei.

Pendant le retour on a mangé des sandwiches et chacune a fait ses propres choses car tout le monde était très fatigué. Je lisait un livre anglais, écoutais de la musique finnoise et l'autre oreille de moi écoutait une discussion francaise. Est-ce que j'arrivait à suivre tout ces choses? Je ne sais pas.

Nyt menee hyvin, oon tehnyt jo monta pistaria koulussa ja huomenna olis luvassa ranskan koe ja koulun juoksutapahtuma. Wish me luck.

Ps. Sunnuntaina käytiin elokuvissa katsomassa We're the Millers (Ranskassa Les Miller, une famille en herbe) ja olin niin iloinen kun ymmärsin kaiken! Ensimmäinen elokuva ranskaksi ilman tekstejä, joten onhan tässä juhlalle aihetta.

Palaamisiin Suomi, à bientôt!